Yli sata vuotta hyvinvointia ja kielellistä rikkautta Porissa ja Satakunnassa

Porin ruotsinkielisen kulttuurisäätiön historia juontaa Suomen itsenäisyyden alkuun. Porilainen kauppias Hjalmar Widbom perusti Svenska Kulturfonden i Björneborg (SKiB) -säätiön lokakuussa 1919 ja määritti sen tehtäväksi Porin ja lähiympäristön ruotsinkielisen kulttuurin edistämisen.

SKiB on toteuttanut perustajansa ja lahjoittajiensa tahtoa nyt jo yli sadan vuoden ajan. Käytännössä säätiö on turvannut Porin ruotsinkielisen koulun ja päiväkodin toiminnan, vaalinut hyvää senioriasumista ja tukenut ruotsin kieltä ja kulttuuria edistäviä hankkeita. Säätiö on kantanut suuren vastuun porilaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Porin hallinnon kielenä oli ruotsi 1900-luvun alussa

Kun ruotsinkielinen säätiö perustettiin vuonna 1919, Suomi oli juuri itsenäistynyt. Nuoren tasavallan kansalliskielet olivat suomi ja ruotsi. Kaksikielisyys oli iso poliittinen asia.

Porissa ruotsinkielisten osuus oli pieni, mutta kielivähemmistöllä oli vahva valta-asema kaupungin hallinnossa vielä 1900-luvun alussa. 1850-luvulla perustettu teollisuusyhtiö Rosenlew, muut tehtailijat ja kauppiaat ajoivat ruotsin asemaa, ja pitkään ruotsin kieli liittyikin kaupungin teolliseen toimintaan.

Vähitellen ruotsinkielisten osuus Porin väestöstä alkoi laskea. Kun vuonna 1890 osuus oli 20 prosenttia, niin vuonna 1938 se oli laskenut neljään prosenttiin väestöstä. Vuonna 2000 ruotsinkielisiä oli Porissa enää 364 henkilöä.

Säätiön perustaja tuki nuoren tasavallan kaksikielisyyttä

Hjalmar Widbomille vuoden 1918 sodan koettelemukset olivat se alulle paneva voima, joka sai hänet toimimaan arvojensa puolesta. Widbom tunsi hyvin Porin ruotsinkielisen menneisyyden ja aavisti myös sen tulevaisuuden.

Säätiön perustamisella vuonna 1919 oli siis suuri merkitys, ja se huomioitiin laajalti. Lehdistö korosti säätiön myönteistä vaikutusta ruotsin kielen ja kulttuurin vaalijana sekä ylisti Hjalmar Widbomin kotiseuturakkautta ja lahjoituksia kotikaupungin hyvinvointiin.

Säätiön päätehtävänä ruotsinkielisen yhteiskoulun tukeminen

SKiB-säätiön perustajan Hjalmar Widbomin tahto oli, että Porin ruotsinkielisen yhteiskoulun tukeminen olisi säätiön päätehtävä. Hänen mukaansa sivistys ja koulutus olivat olennaisia asioita ihmisen elämässä, ja koulutuksen kautta hän toivoi sivistyksen levittäytyvän kaikkiin kansankerroksiin.

Syksyllä 1963 yhteiskoulu aloitti uuden aikakauden uudessa rakennuksessa osoitteessa Otavankatu 16. Ruotsin kielen merkitys korostui kaupunkikuvassa, kun yhteiskoulun oppilaat viettivät vapaa-aikaansa kaupungissa.

1970-luvulla koulun oppilasmäärä kasvoi Ruotsista Suomeen tulleiden paluumuuttajien lasten myötä. Suomen parantunut työtilanne houkutteli monia Ruotsiin lähteneitä perheitä muuttamaan takaisin. Porissa Mäntyluodon telakka ja Rosenlew-yhtiö tarjosivat vanhemmille työtä, ja ruotsinkielinen yhteiskoulu antoi lapsille opetusta heille entuudestaan tutulla koulukielellä.

Tiloja laajennettiin uudelleen yhteiskoulun täyttäessä sata vuotta vuonna 1992, kun aivan koulurakennuksen vieressä osoitteessa Otavankatu 14 sijaitseva kaunis kivitalo tuli säätiön omistukseen. Alkujaan valkoinen talo maalattiin roosan väriseksi ja sitä alettiin kutsua nimellä Rosa huset. Yhteiskoulun päärakennuksen ja Rosa Husetin yhdistävää lasikäytävää kutsutaan humoristisesti Huokausten sillaksi.

Säätiöstä koulun pääomistaja

Vuonna 1987 Rosenlewin teollisuusyhtiö fuusioitui Rauma-Repolaan. Melko pian tämän jälkeen Rauma-Repola lahjoitti Rosenlewin omistuksessa olleet yhteiskoulun osakkeet Svenska Kulturfonden i Björneborg -säätiölle. Lahjoituksen myötä säätiöstä tuli yhteiskoulun pääomistaja.

Säätiön myöntämä avustus yhteiskoulun toiminnalle on ollut ja on edelleen jatkuvaa. Näin kunnioitetaan Hjalmar Widbomin tahtoa sivistyksen ja koulutuksen tärkeästä roolista.

BSS Daghemmet – Yksi Suomen vanhimpia päiväkoteja

BSS Daghemmet on yksi Suomen vanhimmista yksityisistä päiväkodeista. Sen perusti ruotsinkielinen työväenyhdistys vuonna 1898 ja se aloitti toimintansa nimellä Arbetets Vänners Barnträdgård osoitteessa Södra Esplanadgatan 19 (nykyinen Eteläpuisto 19).

Taustalla oli 1800-luvun lopun yhteiskunnallinen murrosvaihe. Kaupungistumisen ja maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan siirtymisen myötä työ siirtyi enemmän kodin ulkopuolella tehtäväksi. Tehtaisiin tarvittiin työvoimaa ja etenkin naisia. Äitien ollessa päivisin töissä, tuli lapsille löytää paikka, jossa heistä pidettiin huolta.

Arbetets Vänners Barnträdgård oli ratkaisu teollistumisen ja työväestön kasvun synnyttämään tarpeeseen.

Lastentarha toimi ensin kuudessa eri osoitteessa Porin keskustan alueella, kunnes muutti vuonna 1924 osoitteeseen Vapaudenkatu 22, jonne toiminta vakiintui.

Mainittakoon, että termiä päiväkoti alettiin käyttää vasta vuoden 1973 päiväkotiuudistuksen jälkeen. Siihen asti puhuttiin lastentarhoista.

Muutto Mikaelsgårdeniin toi helpotuksen tilaongelmaan

1990-luvulla päivähoitoa suunniteltiin kokopäiväiseksi aiemmin järjestetyn aamu- tai iltapäivähoidon sijaan. Kokopäivähoitoa järjestettiin ensin 3-6-vuotiaille. Lapset jaettiin kolmeen ryhmään: pienimpien osasto oli Nassarna, seuraavien Nallarna ja vanhempien lasten Tigrarna.

Myös esikoululaisille ja yhteiskoulun ensimmäisen luokan oppilaille järjestettiin vanhempien toiveesta ja Svenska Kulturfonden i Björneborg -säätiön tuella iltapäivätoimintaa. Tilojen ahtaus alkoi kuitenkin olla este muutoksille.

Helpotuksen toi suuri muutto keskeiselle paikalle vastavalmistuneeseen monitoimitalo Mikaelsgårdeniin vuonna 2003.

Syksyllä 2018 päiväkodin toiminta siirtyi Porin ruotsalaisen yhteiskoulun alaisuuteen ja uudeksi nimeksi muodostui BSS Daghemmet. Svenska Kulturfonden i Björneborg -säätiö on nykyään päiväkodin toiminnan suurin tukija.

Ponnahduslauta kouluun

Lastentarhan perustamisen alkuaikoina 1900-luvun alussa suomenkieliset vanhemmat eivät juurikaan laittaneet lapsiaan ruotsinkieliseen päivähoitoon. Nykyään yli puolet lapsista tulee suomenkielisistä perheistä. Lapset oppivat päiväkodissa ruotsia muun muassa laulun, leikin, yhdessä lukemisen ja tekemisen kautta.

Ruotsinkielinen päiväkoti toimiikin ponnahduslautana koulumaailmaan. Päiväkodissa lapset saavat hyvät kielelliset valmiudet ja he voivat jatkaa suoraan ruotsinkieliseen kouluun ja edelleen lukioon. Samalla he saavat ainutlaatuisen mahdollisuuden kasvaa osaksi suurta skandinaavista kieliyhteisöä.

Testamentti hyvän vanhemisen puolesta

Monitoimitalo Mikaelsgården yhdistää saman katon alle lapset, nuoret ja seniorit

1970-luvulla heräteltiin säätiön hallituksessa ensimmäisen kerran keskustelua siitä, miten lapset ja nuoret sekä Werner Petrellin testamentin myötä myös seniorit voisi toiminnassa yhdistää.

Saman katon alla voisivat toimia De gamlas hemin senioriasunnot, Porin ruotsinkielinen yhteiskoulu ja päiväkoti. Suunnitelmat jäivät vielä tuolloin ajatusten tasolle. Asiaa vei kuitenkin eteenpäin tietoisuus siitä, että Petrellin Ålderdomshjälpen i Björneborg -rahastoon testamenttaamia varoja ei oltu käytetty kokonaisuudessaan.

1990-luvun lopun nousukauden myötä säätiön menestyksekäs sijoitustoiminta antoi mahdollisuuden edistää tätä unelmaa. Nokia-osakkeiden tuotot olivat nostaneet säätiön varallisuutta. Senioriasunnoille oli tarve, ja nyt omat rakennussuunnitelmat voisi toteuttaa. Tätä edesauttoi hyvän tontin löytyminen Mikonkadulta. Säätiö hankki omistukseensa vierekkäiset tontit osoitteissa Mikonkatu 20 ja 22.

Mikaelsgårdenin monitoimitalon rakentaminen rahoitettiin kokonaan säätiön omaisuuden turvin. Projekti oli suurin investointi, jonka säätiö oli siihen mennessä tehnyt. Rakennuttaminen vaati hallituksen jäseniltä suuren voimainponnistuksen, mutta talo valmistui aikataulussaan.

Elokuussa 2003 koulu, päiväkoti ja 24 senioriasunnon asukkaat muuttivat uuteen osoitteeseen. Upouuteen taloon oli toteutettu myös oppilasruokala, juhlasali, fysioterapeutin tilat, kuntosali ja uima-allasosasto saunoineen.

Seniorikortteli Trekoli

2010-luvulla käynnistyi säätiön seuraava suuri rakennushanke. Se sai alkunsa yllättävältä taholta. Porilaisella De gamlas hem -yhdistyksellä ei ollut enää varoja ylläpitää omistamaansa tiilikerrostaloa Porin kuudennessa kaupunginosassa. 1970-luvun rakennus olisi vaatinut suuria korjauksia sekä ajanmukaistamista. Niinpä yhdistys oli valmis luovuttamaan kiinteistön ja tontin kokonaisuudessaan Svenska Kulturfonden i Björneborg -säätiön hallinnoimalle Ålderdomshjälpen i Björneborg -rahastolle vuonna 2016. Lahjoitukseen sisältyi velvoite säilyttää tontti senioriasumisen käytössä.

Rauhallinen tontti sijaitsee kuudennen kaupunginosan puutaloidyllissä lähellä keskustaa. Tiilikerrostalon lisäksi tontilla on arkkitehti Torkel Nordmanin vuonna 1923 vanhainkodiksi suunnittelema kaunis puurakennus.

Säätiö selvitti ensin mahdollisuutta toteuttaa yhteisöllistä senioriasumista 1970-luvun kerrostaloon. Hyvin pian todettiin kuitenkin paremmaksi purkaa kerrostalo ja rakentaa sen paikalle uudisrakennus, jossa yhteisöllisyys ja esteettömyys voitaisiin huomioida jo suunnitteluvaiheessa.

Säätiön haave yhteisöllisestä senioritalosta toteutuu

Uudisrakennuksen suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Hilla Rudanko.

Suunnittelua ohjasi säätiön kirkas tavoite: haluttiin yhteisöllistä senioriasumista palveleva puukerrostalo, joka istuisi puukaupunginosan miljööseen ja mittakaavaan. Koska yhteisöllisyys perustuu kohtaamisiin, talon rakenteen haluttiin olevan sellainen, että ihmiset tapaavat luontevasti toisiaan. Rakennuksessa tuli olla vain yksi pääsisäänkäynti, josta kaikki kulkevat. Yhteisestä olohuoneesta tuli luoda automaattinen kohtaamispaikka ja sen haluttiin avautuvan suoraan puutarhaan. Käytävien tuli olla niin leveitä, että kaksi rollaattoria mahtuisi kohtaamaan niin, ettei kenenkään tarvitsisi väistää. Tavoitteet olivat kunnianhimoiset, mutta säätiössä oltiin vakuuttuneita oikeiden tilojen voimasta tukea hyvää vanhenemista.

Arkkitehdin mukaan nimetty Hilla-talo otettiin käyttöön helmikuussa 2019. Avajaisia juhlittiin puutarhassa elokuun 17. päivänä 2019 koko Gott åldrande -toiminnan mahdollistaneen Werner Petrellin syntymäpäivänä.

Tontilla sijaitseva yli satavuotinen puurakennus, niin ikään arkkitehtinsa mukaan nimetty, Torkel remontoitiin vuonna 2020.

Senioriasumiseen omistetulla tontilla on nyt yhteensä 27 senioriasuntoa, joista 24 Hillassa ja kolme Torkelissa.

Säätiön omistamien senioriasuntojen vuokria on tuettu Werner Petrellin testamenttivaroin ja ne ovat olleet kohtuulliset. Kohtuullisuus onkin nähty tapana toteuttaa Petrellin tahtoa. Nykyään varoilla on palkattu myös seniorityön koordinaattori, jonka tehtäviin kuuluu järjestää asukkaille yhteisöllistä ohjelmaa ja antaa tietoa ikääntymiseen liittyvissä asioissa.

Kaksikielisyydestä kohti monikielisyyttä

Svenska Kulturfonden i Björneborg -säätiön tarina alkoi 1910-luvun lopulta, jolloin yhteiskunnalliset kriisit olivat ravisuttaneet Suomea, nationalistiset liikehdinnät virinneet ensimmäisen maailmansodan myötä ja kielipoliittiset jännitteet nousseet.

Ruotsin kielen ja ruotsinkielisyyden merkitykset ovat kulkeneet säätiön satavuotisessa menneisyydessä toimintaa ohjaavina tekijöinä. Nykyaikaan tultaessa yksi kieli on kuitenkin muuttunut monikoksi – kaksikielisyydeksi ja monikielisyydeksi. Taustalla on suomenkielisten kasvava määrä paitsi Porin kaupungissa myös päiväkodissa ja koulussa.

Mikä on ollut säätiön rooli ruotsinkielisyyden ja ruotsinkielisen kulttuurin vaalimisessa, säilyttämisessä ja eteenpäin välittämisessä?

Päiväkodille ja koululle ohjatussa tuessa on huomioitu suomenkielisessä ympäristössä toimivien tarpeet ruotsin kielen käytölle. Sopeutettu pedagogiikka on mahdollistanut suomenkielisille ruotsin kielen aktiivisen oppimisen. Tuki on saavuttanut myös kulttuuria kuluttavan yleisön, joka on osallistunut ruotsinkielisiin tapahtumiin.

Säätiö on mukana ihmisen arjessa koko hänen elämänsä ajan. Lapsi menee ensin päiväkotiin ja sitten kouluun, ja lopulta täysi-ikäisenä hän valmistuu lukiosta. Tämän jälkeen on aika opiskella ja vaikuttaa työelämässä, jonka jälkeen hän voi palata takaisin säätiön palvelujen pariin senioriasuntojen asukkaana.

Satavuotias yhteisö elää osana kaupunkia

Säätiön kaikessa toiminnassa ja tehdyissä päätöksissä on noudatettu perustajan, Hjalmar Widbomin perintöä.

Widbomin tahdon mukaan juuri Porin ruotsalainen yhteiskoulu on muodostunut vuosikymmenten myötä säätiön toimien kannalta merkitykselliseksi. Säätiön tavoitteena on ollut tehdä yhteiskoulun oppimisympäristöstä houkutteleva, jotta porilaiset vanhemmat ohjaisivat lapsensa kouluun ja jotta lasten vanhemmat sekä isovanhemmat ottaisivat osaa sen tarjoamaan monipuoliseen toimintaan.

Säätiö on kannustanut kaikenikäisiä porilaisia, niin nuoria, aikuisia kuin vanhempiakin monikielisen toiminnan ympärille. Yhteiskoulu tarjoaa laajan kulttuurituntemuksen ja vähintään kahden kielen sujuvat taidot. Ruotsin kielen taito puolestaan avaa ovet Pohjoismaiden kansainvälisiin mahdollisuuksiin. Kulttuuritoiminta taas merkitsee taiteeseen liittyvää yleistä hyvinvoinnin, sosiaalisuuden ja esteettisyydestä nauttimisen sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia.

Satavuotiaan säätiön juhlakonsertti porilaisille

Kirjailija Aleksis Kiven päivänä lokakuussa 2019 Svenska Kulturfonden i Björneborg vietti satavuotista taivaltaan järjestämällä kaikille kaupunkilaisille avoimen juhlakonsertin Promenadikeskuksessa. Pori Sinfoniettan säestämänä Key Ensemble -kuoro esitti konsertissa Kiven sanoittaman kappaleen ”Laulu oravasta”.

Vuonna 1921 sanomalehti Björneborgs Tidning vertasi Svenska Kulturfonden i Björneborgia jyhkeäksi puuksi, joka suojelee syksyn sateilta ja myrskyiltä sekä kesäisen auringon paahtavalta paisteelta. Lokakuussa 2019 säätiö lausui porilaiselle yleisölle kansalliskirjailijan mietteet puussa onnellista ja suojaisaa elämää viettävästä oravaisesta. Puu on vahva, puu on mahdollistaja.